Tammikuussa aloitettu kestävyyden parantaminen (Uusi vuosi - uudet kujeet) oli siinä vaiheessa, että oli taas testien aika. Kesän 24h alppien (24h Alpin 2016) jälkeen olin ns. "off season" kaudella ja alkoi pahasti näyttää siltä, että siihen se kohta jääkin... Koottuina selityksinä oli heinä- elokuussa ulkomaan näyttelymatkat eli kirin kiinni kevään näyttelytauolta jääneitä titteleitä kasaan ja sitten tuo työ haittaa harrastusta ja ottaa aikansa.
Nyt siis oli ryhtiliikkeen vuoro taas ja otin yhteyttä taasen Pasiin ja Tiilimäen Titaaniin ;) Marraskuussa alkaa taas säännöllinen nousujohteinen treeni ensi kesää kohti... Hieman paineita ja jännitystä tuo se, että olen varannut kesäkuulle 2017 Iranin vaellusmatkan, jossa noustaankin jo päälle 4000m... Jo elokuussa olin yhteyksissä Porin Lääkäritalolla olevaan omaan "astma"lääkäriini ja sain tarkennuksia astmalääkitykselle. Hieman haasteita tuo treeneihin keväällä todettu pahemmanluokan rasitusastma, joka varsinkin mäkivedoissa vei jalat alta :/
14.10.2016 Laktaatti tasotesti
Tällä kertaa olin mukaan ilmoittanut miehet myös eli Rami, Teemu ja Heme joutuivat tasotestiin myös - sillä nämä miehet joutuvat myös jakamaan treenini Tiilimäen Titaanin kanssa seuraavan puoli vuotta ;)
Itselleni tämä oli siis toinen kerta, kun miehet ottivat nyt ns. nollatestin eli lähtökunnon :)
Saatiin olla ihan vaan "me kolme ja Pasi" Pirkkahallissa, sillä se oli remontissa. Valojakaan ei ollut jokapaikassa, mutta hallin hämäryydessä oli ihan kiva oikeastaan juosta ;)
Pelttarin Pasi on kyllä yks parhaimpia testaajia - suosittelen!
Aloittelin varovaisesti keuhkojani kuunnellen ja olinkin Pasin ohjeen mukaisesti ottanut avaavan inhalaation 15min ennen testiä. Tällä kertaa testi sujui paremmin kuin hyvin ja vähän liian myöhään aloitin viimeisellä kierroksella ottamaan täysiä kierroksia - sillä juuri kun tuntui että oli päässyt vauhtiin ja olisi voinut vielä ladata lisää vauhtia, niin homma loppui!! Feel's soo good!!
Verta ~Hikeä ~Tuskaa
Eikä aikaakaan, kun testitulokset olivat e-mailissa! Tämän tiesinkin eli vauhtikestävyyttä ja maksimikestävyyttä täytyy treenata lisää, viime keväänä penikka vaivat aiheutti todella paljon ongelmia. Samoin kevään siitepölyt tekivät ulkona juoksentelun haasteelliseksi. Nyt täytyy jotain korvaavia treeneja miettiä... Spinnii on kehuttu, mutta en ole varma onko se "mun juttu", mutta jos penikat ei anna periksi niin siitä sitten varmaan pitää tehdä se "mun juttu"...
Testituloksissa on virheellisesti edellisen tuloksen vuosiluku väärin, mutta ei anneta sen haitata... Eli tulokset on 10kk ajalta ;)
Olin päättänyt lähteä patikoimaan Nuuksion suntaan, kun kerrankin oli vapaapäivä - ja Sannis lupautui reippaana taas kaveriksi :) Koiruuksista otin Lady (Miliisin Lady Mc' Phee) mukaan, joka hyvin jaksoi koko matkan reippailla...
Tällä reissulla saatiin niskaan kaikki sää olosuhteet! Lähtiessä aurinko porotti todella kuumasti, mutta ei tuntiakaan ehditty kävellä kun saatiin jo ensin vettä niskaan, joka sitten muuttui rännäksi ja jopa rakeiksi - ukkosen ja salamoiden saattelemana jatkettiin matkaa eteenpäin. Onneksi varusteet olivat sään mukaiset!
Pirttimäellä oli maittava lohikeitto astassa ja sieltä käännyttiinkin sitten takaisin :) Lady päivysti kiltisti ulkoilumajan ulkopuolella kiltisti kokoaterioinnin ajan...
Vettä sattaa ja aurinko paistaa - taitaa tulla kesä..
Koskapa Bauma oli Berchtesgadenista heiton päästä, niin pitihän sitä käydä Watzmannia moikkaamassa myös! Majapaikkana tuttu Burmesterhaus.de jälleen ja olikin kiva nähdä Marke ja Heikki taas pitkästä aikaa :) Suurin osa hyteista oli juuri sulkeunut ovensa ja päättänänyt laskettelusesonkinsa, eikä kesän vaellusseosnki ollut vielä alkanut - mutta meille riitti tällä kertaa lähempikin reitistö, eikä niin korkealle meno houkuttanutkaan näin potilaana..
>>KUVAGALLERIA perjantai<<
Perjantaina patikoitiin jo 24h Alpinita tuttu reitti Hinterseen ympäri. Tämä oli aivan riittävä alku näin puoli kuntoiselle, sillä olin viikkoa ennen tehnyt kuolemaa 4 päivää sängynpohjalla potien B-influenssaa sekä keuhkokuumetta.
Lauantai aamusti Marke kävi näyttämässä meille kartasta uusia reittipohjia joita he olivat löytäneet ja vinkkasi samalla mitä kautta kannattaa yrittää näin kesken kevään nousua Jennerille. Lunta ja telemarkkaajia vsarmasti osuisi tiellemme....
Kuinka ollakkaan päätettiin ottaa ns. suorempi reitti ajattelematta yhtään, että se tarkoittaa ainakin loppuosalta lähes pysty suoraa nousua... joka taas tarkoitti sitä, että siellä olisi lunta ja jopa savipohjaa... Hiukan toipilaana tuntui keuhkoissa ja sykkeet nousivat, mutta hitaan varmasti ylös päästiin... Mikä taas kertoi siitä, että jos näin toipilaana ei tuntunut "kauheen pahalta", niin kunto on noussut huimasti sitten viime vuodelta! Eli kiitokset sinne PT Tiilimäen Titaanille -alppitreeni tehoaa jo ;)
Oikopolkua neliveto päällä
There is a Berchtesgaden... or is it Königssee.. or Nevermind
Jenneriltä piti ajella vielä suorittaa parin tunnin reippailu Marken suosimaa reittiä pitkin Marktshellenbergissa, mutta päästyämme sinne oli kaikilla "takki" (ja mahalaukku) aikaslailla tyhjä... Eipä siis muuta, kuin auton nokka kohden Berchtesgadenia jossa käytiin syömässä ja sitten kämpille lepäämään...
Miehet menivät heti suihkun jälkeen "päikkäreille", kun itse taas jäin ihailemaan auringonlaskua ja Watzmannia valkkarilasillisen kera - voi sitä autuutta! Watzmann siellä kutsuvasti valmistautuu taas kesään ja tapaamme jälleen juhannuksen jälkeen 24h Alpinilla <3
Watzmann
Istuttiin vielä pitkälle puolille öin iltaa Heikin ja Marken sekä yhden suomalaisparikunnan kanssa, jotka olivat majoittautuneet myös Burmesterhausiin... Jälleen oli aika jättää Berchtesgaden ja suunnata aamusti kohti kotosuomea -mutta tännehän tullaan takaisin taas, kesällä ;)
Retkeilyjuttuja löytyy mm. >> VAELLUS-tunnisteen << takaa.
>> Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan näihin reppuretkiin, niin ota toki yhteyttä ;)
Vuoden aloituksen normaalisti teen kunnon tarkastuksella, joka siis lähinnä tarkoittaa InBody mittauksia ja pyörätestiä... Viime vuotiseen verrattuna oli sisäelinrasvaa palanut huimasti, eikä siitä huolimatta lihasmassaa menetetty yhtään (tässä oli siis ainoa hyvä uutinen!), mutta kunnossa ei ollut tapahtunut kehitystä yhtään!
Tämä antoi aihetta masennella tovi ja sitten painettiin paniikki näppäintä! Yhteys Tiilimäen Titaaniin ja Pelttarin Pasiin ja selvitystä, että mikä oli pielessä... Pori ja netti on täynnä personal trainereita, mutta nyt halusin nimen omaan tieto-taitoa PT:ltä, jolla on tietoa kestävyysurheilusta. Pasilla on myös todella vankka tieto-taito testauksesta :)
Seuraavan puolivuotisen keskityn lähes 85% vapaa-ajastani tähän urakkaan, joka tarkoittaa sitä - että loput 15% on koiria (ja nekin lähinnä omiin kasvatteihin liittyviä juttuja). Tämä taas tarkoittaa suomennettuna sitä, että näyttelyt on tältä keväältä pitkälti näytelty. Vain ja ainoastaan muutama "MUST" ulkomaan reissu tulee plakkariin. Myös SuKoKan KasvattajaAkatemia jää toisarvoiseksi, roikun mukana -mutta tänä vuonna en panosta siihen niin että suorittaisin sitä lopullisesti. Muutama muukin koiriin liittyvä juttu jää toisarvoiseksi ja tuonnemmaksi, mutta niistä sitten myöhemmin ;) Helpottavaa, kun tekee päätöksen ja purkaa omia stressejeään ja keskittyy siihen - mitä juuri nyt haluaa tehdä.
Pakkasta -24C
Yritä tässä sitten tehdä lenkkiä, kun pakkaset huipentelee päälle -20C... Kävin sitkeästi siitä huolimatta lenkillä Katinkuruun ja takaisin... Vauhti ei päätä huimannut, mutta ei nyt niin kylmäkään ollut vaikka kuvista voisi muuta päätellä..
Pakkasta -21C
Välillä kuluttelin autotallin juoksumattoakin, hyvin tuo tuntui pyörivän. Radio pauhasi täysillä, kun autotallin telkkarin antenni oli sanonut sopimuksensa irti...
Autotallin juoksumatto treeniä
Olkapää ei anna nostaa penkiltä painoja, mutta maastavetoja silti voi suorittaa... Haaveilen vielä kyykkytelinettä, ehkäpä sellainen tässä kevään mittaan vielä tulee hommattua ;)
Rautaakin tuli nosteltua
13.01.2016 Keskiviikko
Hemen kanssa ajeltiin Kisakalliolle illaksi kuntotestiin... Noh, yllä jo selvittelinkin saavutettuja tuloksia... Mikä parasta, sisäelinrasvaa oli kulunut -10kg!! Yhtään painosta ei ollut kulunut lihasmassasta eli jotain siis olen tehnyt oikeinkin!
Vuositarkastuksella
Tässä ei sitten kehitystä ollutkaan tapahtunut, sykkeet ja testitulos kunnon osalta oli entisensä :/ Vuosi juntattu paikallaan...
Tasan vuosi sitten kävin täällä viimeksi...
14.01.2016 Torstai
Palauttelevan Hypoxin jälkeen treffasin Tiilimäen Titaanin Petras Cafessa ja käytiin tavoitteita läpi. Tästä on hyvä alkaa...
Illaksi suunnistelin Tampereen Pirkkahalliin - ensimmäistä kertaa muissa kuin messu- tai koiranäyttelymerkeissä. Vastassa olikin Pelttarin Pasi, jonka tarkoitus oli tehdä mulle harjoitustasotesti laktaattien kera (> juosten tehtävän tasotestin esimerkkipalaute pdf ). Hieman kauhistelin koko testiä, mutta loppujen lopuksi juoksin ne kierrokset - mikä oli itselle suuri yllätys! Pasi lähettikin testitulokset heti seuraavana päivänä ja sain selkeät sykerajat ja ohjeen, miten näitä sovelletaan, jotta kunto kehittyy. Seuraava testi onkin kesäkuussa ;) Pohjalta on hyvä ponnistaa! Leposyke oli hieman koholla, joka saattoi johtua päälle pyrkivästä flunssasta...
29.11.2015 Sunnuntai-aamun kahvit päätettiin juoda laavulla. Tällä kertaa otettiin kohteeksi ihan uusi tuttavuus Hiivaniemi ja se kannatti. Hieman tuulinen paikka, mutta muuten tosi rauhallinen ja siisti.
Nuotiopaikka oli varattu, mutta se ei meitä haitannut sillä tällä kertaa meillä ei ollut yhtään makkaraa mukana.
Parin kahvikupin sekä eväsleivän jälkeen kotia kohti ja saunaan <3 Niin vähästä on ihmisen ilot ja onni toisinaan tehty :)
Pitkästä aikaa vapaa viikonloppu <3
Olisi ollut tarjolla ohjelmaa jos jonkinmoista heeler weekendistä lähtien, mutta kerrankin meni perhe ja ystävät koiratouhujen ohi - enkä valita yhtään!
30.10.2015 Perjantai
Aamun aloitin aikaiseen Harjiksen lenkillä koirien kanssa. Tunnin lenkillä jaksoi Justiina (Miliisin Maia Mc'Tudor) hyvin isojen seurassa :)
Tehotiimin kanssa lenkillä
Lenkiltä kotiin ajellessa käytiin Harjavallan pieneläinhautausmaalla laittamassa kynttillä jo poistuneiden muistolle. Täällä lepää bokseri narttu "Ulpu Iivari" (Maribox Ungureanu) ja seuraksi on saateltu tuhkat "Jermu Laine" (Maribox Daley Thompson), tipsu narttu "Lissu" (Lecibsin Silver Lisa) ja malinois narttu (Taikatalven Abigail).
Harjavallan Pieneläinhautausmaa
Illalla parhaassa seurassa Porin Kummituskävelylle ja illalliselle Raatihuoneen Kellariin :)
Kummituskävely Pori
31.10.2015 Lauantai
Päivä kului siivoillen ja odotellen iltaa...
Lauantain viettoa Justiinan kanssa sohvannurkalla
Porin Promenadi-salissa oli Ilari Johansson hauska #turvasana-keikka - illalliselle siirryttiinkin Olivo Food Factoryyn. Jälkiruoaksi maistoin Baileyksen uusimman Chocolate Luxen, joka oli aivan liian paksua ja makeaa mun makuhermoille...
Ilari Johansson #turvasana sekä illallinen
01.11.2015 Sunnuntai
Kello 10 sunnuntai-aamuna reipas porukka kokoontui Kullaan Unscan pihalle ja suunnaksi tuttu Tuurunkangas Joutsijärvellä. Matkassa tällä kertaa vain muutama koira ja itselläni vain "Justiina", ja täytyykin sanoa että tämä porukka toimi hyvin - kukaan ei häirinnyt liiaksi toisistaan..
Sunnuntain retkeilyä Joutsijärvellä
Myös ens kertalaiset osasivat rennosti ottaa vaijerivene ylityksen :)
Viikonloppu olikin hyvä päättää jo aiemmin viikolla ostamaani Havukka-Ahon Ajattelijaan ;)
Paluu Watzmannin juurelle...Vol. 2 >> Alpit : Vol. 1
Watzmann ja baijerin alpit ei jättäneet rauhaan ja aina ajatuksissa palasin Burmesterhausiin... Vihdoin ja viimein tein päätöksen lähteä saattelemaan Watzmann talvilevolle lokakuussa, kun olin toipunut tarpeeksi leikkauksesta. Sen verran vahva kokemus oli kesäinen Watzmannin käynti ollut, että olin hurahtanut syksyllä opiskelemaan saksankieltäkin - sinne palataan vielä :)
Alunperin ajatus oli mennä alkukuusta eli 09-12.10, mutta viime hetken työkiireet painoivat päälle - joten lopulta reissuun päästiin vasta 23-26.10. Tämä oli viimeinen hetki lähteä reissuun, sillä Kehlsteinhaus suljettiin tältä kaudelta sunnuntaina. Jääluola (Eishöhle) oli suljettu jo aikaisemmin, mutta onneksi Berchtesgadenissa riitti reittejä.
Mukaan lähti Heme, joka oli jo kesästä saakka puhunut ensi kesän 24h-tapahtumaan osallistumisesta ;) Viime hetkellä matkaan lähti myös Rami, joten ei ihan yksinään tarvinnut lähteä :) Koirat pääsivät hoitoon tällä kertaa Sanniksen luokse ja Justiina vastaavasti Marjan ja mopsi-tyttöjen luokse :)
21.10.2015 Keskiviikko iltana hypättiin Turusta laivaan tuttuun tapaan.
22.10.2015 Torstainaauton nokka kohden etelää...
Aamiainen poikettiin jälleen syömässä Kungens Kurvan Scandicissa. Ja illalla kymmenen aikaan Nurnbergin jälkeen alettiin suunnittelemaan nukkumapaikkaa. Sellainen löytyikin lopulta heti autobaanan A3 vierestä Hotel Strohofer*** .
Eli päästiin liikkeelle vasta 09:30 aamiaisen jälkeen, mikä tarkoitti sitä, että saavuttuamme Schönau Am Königsseehen meidän suunnittelema ajon jälkeen "leppoisa ja vetreyttävä reppuretki" Eiskapelleen tehtiinkin tosi rivakkaan tahtiin. Pikainen käynti ja takaisin, että ehdittiin viimeiseen lauttaan St. Bartholomesta klo 16:30.
Tämän jälkeen siirryttiin Berchtesgadeniin ja majoittautuminen Burmesterhaus.de
Tällä kertaa majoituimme "Onni"-huoneistoon ja se oli todella mukavan tilava, kahdella makuuhuoneella sekä upeilla näkymillä suoraan Watzmannille.
Reppu ja sauvat Watzmannin juurella <3
23.10.2015 Perjantai
24.10.2015 Lauantaina suunnisteltiin heti aamulla Kehlsteinhausin suuntaan...
Nousuun meni aikaa 2,5 tuntia - ilman turhia pysähdyksiä. Berchtesgadenissa laakson pohjalla oli lähtiessä todella sankka sumu, mutta pikkuhiljaa nousua tehdessä päästiin sen yläpuolelle - ja huipulla olikin jo +19 astetta lämmintä ja pilvetön taivas :)
24.10.2015 Lauantai
25.10.2015 Sunnuntaille Burmesterhausin emäntä Marke oli ehdottanut meille vesiputousrotkoa ja muuta mukavaa...
Aamulla siirryttiin bussilla 840 vieraskorttien valtuuttamana ilmaisella kyydillä Marktschellenbergiin. Aivan henkeä salpaavaa nousua vesiputousrotkoa pitkin, ei rasita ruumiillisesti - nousua on, mutta se menee siinä sivussa putousta ihaillen - kunnes vesiputousrotkot päättyvät ja alkaa todella jyrkkä nousu (830m Mesnerwirt) kirkolle. Alas tultiin Catterlweg-reittiä, joka niin ikään oli myös jyrkkää maastoa.
Alas päästyä nautittiin maittava lounas Kugelmühle-ravintolassa, josta sitten suunnisteltiin takaisin bussipysäkille. Ikävä kyllä näin myöhään ei busseja kulje kovin usein ja olisimme joutuneet odottelemaan lähes 1,5 tuntia - joten päätettiin lähteä kävellen Berchtesgadeniin (n. 6km), että ehdittäisiin Suolakaivos kierrokselle (Salzbergwerk). Hyvin tuo matka taittui kävellenkin, vaikka miehet oli välillä kovin epäluuloisia ;)
25.10.2015 Sunnuntai
Illalla nautittiin Marken kanssa vielä lasilliset kirjastohuoneessa ja sitten siirryttiin kolmestaan Akropolikseen syömään.
Kaikki kiva loppuu aikanaan - niin myös tämä reissu. Aamukahvia nauttien ihailin auringon nousua ja Watzmannia. Tänne on hyvä palata taas ensi vuonna <3
26.10.2015 Maanantai-aamu
Panoramastrasse on vaikuttava autolla ajettava reitti huimilla näköaloilla - suosittelen :)
26.10.2015 Maanantai
27.10.2015 Tiistai aamulaivaan Tukholmasta - Turkuun. **Kiitos matkakumppaneille - tästä on hyvä jatkaa treenausta ensi kesän 24h-tapahtumaa kohti... ja ehkäpä sitä tosiaan uskaltautuisi jopa Extreme-ryhmään - saas nähdä ;)
Retkeilyjuttuja löytyy mm. >> VAELLUS-tunnisteen << takaa.
>> Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan näihin reppuretkiin, niin ota toki yhteyttä ;)
Meinasi niin päästä käymään, ettei tänä vuonna olisi ehtinyt kertaakaan omille nurkille reppuretkeilemään!
Niinpä pikaisesti makkarat reppuun ja kaffet matkaan ja Tuurunkankaalle ;)
Tällä kertaa mukaan otin vain Justiina-pennun tutustumaan reppuretkeilyyn ja Körmy vastaavasti lähti malliksi :) Ikävä kyllä, kännykän akku sanoi sopimuksensa irti, joten vain nämä muutamat kuvat reppuretkeltä..
Siitä se ajatus sitten lähti...
Joulukuussa 2014 bongasin mielenkiintoisen mainoksen 24h vaellustapahtumasta Saksassa Suomen Ladun lehdestä ja siitä se ajatus sitten lähti... Mieleen muistui nuoruuden ajat, kun patikoitiin yön läpi Uudellamaalla partiolaisten kisoissa ja sitten ne "urakalla tehdyt" vaellukset pohjoisessa, kun lomat oli töistä tiukalla ja monen monta 12h patikointia... Hieman pelotti, että noinkohan tuo kunto riittää - tiesin, että pää ja lihakset kestää kyllä, mutta stoppi voi tulla ruumillisesti (ts. nivelet-keeuhkot) - sen verran huimilta Alpin 24h- nousut näyttivät näin suomalaisittain reitin profiilikartalla. Asiaa ei yhtään helpottanut se, ettei ollut yhtään kokemusta alpeista, vaan lähinnä tasasen tallaamisesta lapissa, muutamaa pienehköä tunturi nousua lukuunottamatta. Azoreilla 2010 oli jo esimakua nousuista, kun noustiin graatereiden huipulle - mutta ne olivat pieniä ja lyhyitä nousuja verrattuina alppien useiden tuntien nousu-urakoihin... Anyway, mukaan ilmoitin itseni ja "jonkun muun" - kuten tavaksi oli tullut. Samalla maksoin majoituksenkin Burmesterhausista, joten sinne mennään pelipaikalle ainakin "vaikka pää paketissa". Mortonin oireilua...
Kevään aikana kävelin paljon koirien kanssa pitkin metsiä ja lumen saavuttua ihan 10 kilometrin reittejä umpihangessakin ympäri Hiittenharjun maastoja, jopa koirat nauttivat näistä reissuista!
Hiekkamonttu kiipeämistä harrasteltiin lenkin yhteydessä. Yritin puhua ystäviäni matkaan, mutta lähes toivotonta - olin kuulema lähdössä varmaan kuolemaan... Itse olin innoissani vaikka hieman ihmetytti kokoajan yltyvä hengenahdistus. Samalla mortonin neurooman oireet ei ainakaan helpottanut tilaani. Useammat kegät tuli testattua kevään ja alku kesän aikana - ikävä kyllä, jokainen testaus vei kenkien sisäänajoa lyhyemmäksi! Ostin alkuvuodesta HanWagin Tatra Wide Lady leveälestiset, jotka tuntuivat ainakin tasaisella hyviltä jalkaan, mutta ikävä kyllä jyrkissä laskuissa morton taas oireili, kun paino siirtyi enemmän päkiälle. Toukokuussa ostin sitten uudet Salomonit vanhojen seuraksi ja niille pariksi puolivartiset Salomon X Ultra Mid GTX, jotka osoittautuikin vaihtelevassa maasatossa todella jalkaystävälliseksi sekä hyvin maastoon pureutuvaksi niin kalliolla kuin muutoin liukkaalla pohjalla... Nämä siis saisivat luvan lähteä matkalle HanWagin kavereiksi. Olkapää ongelmat jatkuvat vain...(11-2006 - 11/2011 - 1/2015)
Vuoden vaihteessa prenkkasi taas oikean puoleinen olkapää ja se oli tammikuusa ajoittain lähes toimintakyvytön. Olin innostunut crossfitista alkuvuodesta, mutta sekin oli pakko lopettaa olkapään vuoksi. Kokoajan yltyvä lepokipu ei ainakaan auttanut hyvien unien saantiin ja ajoittain olin tuskastunut jatkuviin kolotuksiin.
Koskpa vuosia aiemmin kipeytynyneestä vasemmasta olkapäästä ainoastaan otettiin röntgen, ultra ja magneettikuvat ja lähetettiin kotiin parantumaan, niin päätin röngtenin ja ultran jälkeen että turha kiukutella, särkylääkettä poskeen ja menoks. Töissä tein mitä pystyin ja muutoin olin tekemättä ja delegoin... Paranee, kun ehtii ja jos ei parane niin sitä ei ainakaan 24h Alpinilla tarvita.
Hengitysongelmia....
Toukokuussa alkanut yltyvä yskä ja limaneritys saivat viimein allekirjoittaneen Porin Lääkäritalolle ja sieltä varasin suoraan ajan keuhkosairauksien erikoislääkärille Elina Aaltolalle. Lähes 6 vuotta aiemmin todettu orastava keuhkoahtauma ja sen oireet olivat nyt poissa - GREAT NEWS! Mutta, vastaavasti keuhkot vinkuivat ja hengenahdistustakin oli, joten astma oli siis jylläämässä - tänä vuonna oli varmaan normaalia enemmän männyn siitepölyä ilmassa... Keuhkojen toimintakapasiteetti oli näistäkin huolimatta erittäin hyvä ja miten hyvä se olisikaan ilman astamaa ja siitä johtuvaa limaa!
Tuskin olisin tähänkään oireiluun ja yskään reagoinut, jollei edessä olisi ollut alpeille lähtöä, joka laittoi miettimään yli 1000m nousua ja ohutta ilmantilaa... Itse olin aiemmin keväällä miettinyt että "onpa mulla kunto huonontunut paljon viime aikoina, kun noin vähästä hengästyttää" . Tähän ei kyllä liikunnan lisääminen auttanut vaan oireet pahenivat. Mukaan lähti siis kortisonitabletti kuuri ja 3 kuukauden kortisonia sisältävät inhalaattorit. Ja täytyy sanoa, että jo ensimmäisten kortisooni-tablettien jälkeen juoksukin alkoi toimia!
Kisakalliolla kävin kevään aikana pariin otteeseen kuntotestissä ja selkeää kehitystä kolotuksista huolimatta tapahtui..
Jossain vaiheessa sain yllytettyä Sanniksen mukaani lähtemään joten myös reissukaveri oli valmiina..
26.06.2015 Perjantai
Koirat pääsivät Katriinan hoiviin :) Tuttu paikka meidän laumalle, joten hyvillä mielin jätin karvalapset..
Päivällä klo 13 pyörähdin pikaisesti Nakkilan Koirakerhon tapahtumassa koirapuiston avajaisissa puhumassa tulevasta näyttelykoulutuksista ja sitten pikaisesti kotiin pakkaamaan autoa. Sannis saapui ja auton nokka kohti Turkua, josta hypättiin iltalaivaan.
Aamusti auton nokka kohden etelä Ruotsia ja toki poikettiin Kungens Kurvan Scandicissa jo traditioksi muodostuneella aamiaisella, jossa sopivasti sulauduttiin saksalaisturisti ryhmän sekaan eikä meiltä kukaan tuntunut huolivan aamiaismaksua... Tuhdin ja hyvän aamiaisen jälkeen matka jatkui kohti Öresundin siltaa. Yöksi jäätiin service motelliin moottiritien E45 varteen johonkin Nurnbergin ja Munchenin välimaastoon....
Aamulla heti klo 09 jälkeen suunnistettiin Muncheniin shoppailemaan... ja siitä sitten iltapäivääksi Berchtesgadeniin ja majoittautuminen Burmesterhausiin Heikin ja Marken luokse.
Puolen päivän maissa olimme Berchtesgadenissa ja pääsimme majoittautumaan aivan mahtavaan Rauha-huoneistoon Burmesterhaus.de ja samalla Marke antoi meille vieraskortit, joilla pääsi ajelemaan paikallisbusseilla osittain ilmaiseksi tai alennettuun hintaan, riippuen kohteesta.
Illaksi ryhmänjohtaja Heikki Piuhola oli kutsunut kaikki Suomen Ladun ryhmäläiset koolle ja saimme Suomen Ladun tervehdyksenä lippikset. Viikko-ohjelmaa suunniteltiin ja jännityksellä udeltiin viikonlopun 24h-Alpinistakin jotain... Tästä se sitten lähtee, kohti lauantaita ;)
Ensimmäisen päivän etappi oli Hitlerin Kotkanpesä 1834m korkeudessa ja siitä saattoi jatkaa vielä tovi ylemmäs eli 1870m. Kotkanpesä eli Kehlsteinhaus näkyikin Bechtesgadenista... Ensimmäinen nousu otti voimille, sillä ryhmä lähti aikas hulppeaa vauhtia liikkeelle. Hieman päässä humisi ja korvissa kohisi, joka tiesi itselle selvää vauhdin pudotusta. Normaalisti lapin vaelluksilla olen itsekin jopa turhankin reipas reissaaja, mutta täällä vauhti hiipui ja oli pakko vähän " katsella maisemia ympäriltään" ja pitää hengähdystaukoa. Itsellä oli lääkitys kohdillaan ja henki kulki hyvin, kun sopiva vauhti löytyi eikä sykkeiden kanssa ollut ongelmia - myöskään lihaksissa ei tuntunut koko viikkoon särkyjä tms. Harmillisesti Sanniksen sykkeet nousivat ja pysyivät huipussaan eikä leposykekään laskenut alle 150 :( Tämä pisti miettimään lauantaista 24h Alpin tapahtumaa ja aloin miettimään itsekin jääväni pois siitä... Nautittiin Kotkanpesällä upeista maisemista ja hyvästä ruoasta ennen alastuloa :)
Mikä mahtava näkymä!
01.07.2015 Keskiviikko Toni Lentz hytte - Eishöhle
Jälleen aamusti kokoonnuttiin varastehuoneeseen klo 09 aikaan, ja päivän kohteeksi otettiin Toni Lentz hytte 1450m ja Jääluola eli Eishöhle 1570m. Päivästä tulisi paahtava ja vesipulloja otettiin matkaan vähintään 2 litraa per / nuppi...
Tällä kertaa Sanniksen syke joutui nousussa todella koville ja ylös mentiin hitaasti. Samalla vahvistui päätös siitä, että Sannis ei ainakaan osallistu enempää tällä viikolla nousuihin! Koko ryhmän mielipide oli, että kotimaahan päästyä heti tämä neiti kardiologille tutkimuksiin.
Sannis tasoittelee sykkeitään
Kaikesta huolimatta ylös mentiin, vaikkakin hitaasti auringon paahteessa... Itse tulin jälleen peräpäässä, jotta sain rauhassa napsia kuvia maisemista :) Jälleen hyttelle päästyä syötiin ja sitten koko porukka nousi seuraavalle etapille eli jääluolaan. Jääluolan jälkeen porukka hieman hajaantui, sillä vahihtoehtona oli jatkaa asteen jyrkempää nousua huipulle, josta gondolilla alas tai sitten samaa reittiä alas mitä tultiin ylöskin.
Suurin osa valitsi saman reitin alasmenon, sillä päivä oli jo pitkällä ja gondolit pysähtyisivät kohta puoliin ja saattaisi käydä niin - ettemme ehtisi viimeiseen lähtöön - jolloin alastulo olisi joka tapauksessa kävellen samaa reittiä.
Suoraa pudotusta jyrkänteeltä..
Eishöhle - Jääluola 1570m
Alas tullessa vanha polvivamnma muistutteli itsestään ja tuo tie oli tuskien taival johtuen todella jyrkistä osuuksista... Aloin vakaasti miettiä omaakin osallistumistani viikonlopun repäisyyn :/ Todella masentava ajatus pyöri päässä, että jos en pääsekään osallistumaan! Tänne saakka tultu ja polvi pettää :( Jotenkin en ollut ollenkaan varautunut näihin alastuloihin, enemmän olin pelännyt ylösnousua!! >> Retkipaikka: Polvivaivat retkeilijän riesana - miten niistä selvitään
Kapteenin tervehdyssoitto vuorille - ikävä kyllä kaiku ei kuulu videolta kovinkaan hyvin..
Viimeinen ryhmän omapatikointi piti olla leppoista palauttavaa patikointia Bartholomasta Eiskappeleen ja Sannis päätettiin jättää rannalle ruikuttamaan...ei kun aurinkoa ottamaan ;) Otin reissulle vaan pikku "kaupunkirepun" juomapulloille ja jalkaan kevyet lenkkarit.
Teknisesti haastava pohja..
Kovakuntoisimmat nuoret eli "jyväskylän poijjat" ja Heikki tekivät pidemmän ja vaativamman reitin ja tulisivat myöhemmin takaisin Berchtesgadeniin... Me muut (paitsi Sannis) suunnisteltiin Eiskappelille, osa porukasta jäi virallisen polun päähän odottelemaan ja evästään, kun me muutamat lähdettiin vielä lähemmäksi. Jäätiköllä nähtiinkin vuoristokauriita kiipeilemässä :)
Vietettiin Sanniksen kanssa hauskanen päivä kävellen ympäri Salzburgia... juurkaan mitään en ostanut, mutta eksyttiinpä Tibet Shopiin, josta sitten löytyikin kaikennäköistä kotiin ja kavereille ;)
Tibet Shop - Salzburg
Illalla kävimme hoitamassa ilmoittautumiset 24h Alpinille ja siirtämässä ylimääräiset (siis poisjääneiden) liput ensivuoden osallistumista varten :) Jännitys tiivistyi huimasti ja alkoi ihan konkreettisesti tuntumaan siltä, että me aiotaan tosiaan tehdä se! Järjestäjä pesi kätensä eli allekirjoitimme vastuuvapauden kisan ajaksi eli oltiin omillamme... Järjestäjän antama kassi sisälsi tapahtuman T-paidan sekä sponsoreiden ihan matkalla tarvittavia tuotteita mm. suolaa, aurinkovoidetta, juomapulloja, magnesiumia, rakkolaastareita jne.
Söimme yhdessä viimeisen illallisen ja samalla tankkasimme hiilihydraatit ennen aamuista koettelemusta.
Aamulla Maria kävi teippaamassa polveni ja siirryimme heti puol kahdeksan maissa keskustaan valmistautumaan lähtöön - ilmapiiri oli juhlava :) Ensimmäiset suomalaiset 24h-Apinilla :)
Suomen Ladun Watzmann Alpin-ryhmä lähtö valmiina
05.07.2015 Aamiainen klo 05:00 ja jumalanpalvelusta odotellessa
Reitille oli tehty mahtava musiikki-valo osuus meitä varten :)
Reitti kulki halki laidunten... puolivälissä matkaa.
05.07.2015 Aamuaurinko nousee klo 04:30 ja odottelemme vielä extreme-ryhmää saapuvaksi ennen vaeltajien yhteistä jumalanpalvelusta. Vuorella meillä oli yhteisaamiainen ja kaikkien ryhmien kokoontuminen ennen Finaaliin saapumista. Osa nukkui tässä välissä ;)
Vaeltajien yhteinen jumalanpalvelus auringon noustessa klo 06:00
05.07.2015 Sunnuntai klo 09:00 FINAL
We did it! Meillä oli aivan mahtava tsemppi-porukka, joka oli vastassa :)
Itse vaellustapahtuma oli aikataulutettu reilusti, ja olimmekin joka huolto-etapeilla n. tuntia ennen ilmoitettua aikaa ja matka jatkui aikataulun määrääminä ajankohtina- josta syystä ainakin me suomalaiset jätimme palautetta liiallisista tauoista. Meidän mielestä myös ruokataukoja oli turhan paljon ja tuntuikin, että kokoajan piti olla syömässä - järjestäjän puolesta oli huolto ja se tosiaan pelasi hyvin ja tarjoilua oli riittävästi jopa ylitarjontaa! Monet ottivat tauoilla unet, mutta itse verryttelin ja seisoskelin, sillä muutoin tauon jälkeen liikkeelle lähtö olisi tuntunut todella raskaalta ja pidempien taukojen jälkeen oli lähes aina jyrkkä ja pitkä nousu. Koko tapahtuman ajan porukka pysyi hyvin kasassa ja viimeiseen tiukkaan (23-28%) nousuun oppaat kasasivatkin porukan todella lyhyeksi jonoksi ja tauottivat nousua aktiivisesti juomatauoilla. Halutessaan sai nousta osuus hiihtohissillä, joka oli avattu meitä varten aamuyöstä. Itsekin mietin tätä vaihtoehtoa, mutta yhdessä porukalla päätettiin mennä suomalaisella sisulla loppuun saakka ;)
Done! What a great feeling!
24h - 56km - 2600m nousua
Aivan upee reissu ja varmasti ens vuonna uudelleen ehkäpä jopa
Trophyyn saakka jos kaveri löytyy, vaikka joka nousun alussa mietin
homman järkevyyttä! Jokainen nousun huippu tuntui yhtä
saavuttamattomalta, mutta sinne ylös kavuttiin! Vaikka ryhmässä mentiin
toisiamme tsempaten ja toisten kuntoakin tarkkaillen, niin siitä
huolimatta jokainen teki omaa suoritustaan.
Itse tapahtumassa oli
toisinaan ihan lohduttavaa kävellä vierekkäin täysin hiljaa
tuntemattoman kanssa vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan - pelkkä läsnäolo
yön pimeinä tunteina riitti. Hitaasti ja hiljaa kaikkein pimeimpinä
aamuyön tunteina mittarimato teki matkaansa hiljaisuuden vallitessa
otsalamppujen loisteessa. Sanoin kuvaamatonta yhtenäisyyden tunnetta
<3 Paikalliset ottivat meitä vastaan reitillä heilutelllen ja hyvää
vaellusta toivotellen ja olipa siellä eräs isäntäkin pontikka snapsin
kera vastassa tienvarrella -jonne oli saapunut autollaan ;)
Toivottavasti
saadaan ensi vuodelle myös Extreme-luokkaan lähtijöitä! Ja ainakin
alustavan kuulostelun perusteella tuntuu innostuneita löytyvän ;) Itse
osallistunen (jos Luoja suo ja kuntoa riittää vuoden päähän) jälleen
classic-luokkaan ja ainakin alustavasti Kepo-Heme on lupautunut reissuun
myös... ja Sanniskin varmaan osallistuu, kunhan saa sykeensä
kohdilleen.
06.07.2015 Maanantai
Taivas repesi aamulla aikaiseen kun klo 7 maissa jätettiin Berchtesgaden ja Watzmann taakse... Tänne palaan varmasti vielä toistenkin <3 Ehkäpä jo ruskaretkelle lokakuussa...
Saksan baanoille päästyä matka taittuikin jo sujuvasti ja kovinkin mietimme jo ens kautta... Nurnbergista saimme saksalaisen liftaripojan Fabion seuraksemme aina Tukholmaan saakka.
Joutuisasti kotia kohti
07.07.2015 Tiistai
Laivojen kera kotimatka koitui hankalaksi - olisi sittenkin pitänyt tilata ne liput ennemmin valmiiksi!
Loppujen lopuksi aamulla 09:30-12:45 hyppäsimme Kappelskäristä - Maarianhaminaan menevään Viking Line laivaan ja sitten kuluttelimme päivän Maarianhaminassa. Tähän kulutteluun kuului myös jalkahoito :) Puolen yön jälkeen pääsimme Viking Linella kohti Helsinkiä, mutta kansipaikoilla... Oltiin jo varauduttu nukkuvamme lattioilla, kun info löysikin meille hulppean ylihintaisen C-luokan hytin... mutta parempi sekin, kuin ei mitään!
Pedikyr by Affis
Mitäpä tähän lisäämään - aivan mahtava reissu!
Saksan alpeilla vaeltaminen on täysin erilaista kuin lapissa. Reppuun otetaan vain välttämätön - vaikka yöpyisikin, niin hytteistä löytyy kaikki tarvittava ruoasta ja majoituksesta alkaen. Yleissääntö tuntui olevankin, että mitä vähemmän sen parempi. Vaellussauvat on aikas ehdottomat, vaikka itsekin niitä karsastin pitkään. Mutta ne auttavat alastuloissa huommattavasti ja säästää paljon polvia! Pilli oli yleisin turvallisuus väline ja sillä onkin helpoin tapa saada huomiota tarvittaessa. Otsalamppu on hyvä olla, sillä pimeys yöllä ja rotkojen reunamat poluilla ovat todella paha yhdistelmä! Juomavesipussi reppuun on aivan ehdoton ja sen itsekin ostin, sillä joka kerta ei jaksa ottaa reppua selästä ja kaivella juomapulloa repun sivutaskusta :/ Vaikka laaksossa oli lämpötila päälle +30, niin alpeilla käy pieni tuulenvire joka helpottaa ja varsinkin tauoilla on hyvä olla jotain lämmintä päälle laitettavaa. Myös aurinko ottaa voimakkaasti alpeilla, johtuen ohuesta ilmakehästä. Itsellä ensimmäisinä päivinä airisti auringosta johtuen päänahka sekä korvan reunat, mutta se meni onneksi ohi.
Dogs allowed
Saksalaisilla oli paljon koiria mukana ihan "pikku buudeleista" lähtien vaeltamassa ja koiriin suhtauduttuiin yleisestikin hyvin ystävällisesti. Itse jäin miettimään, miten omat koirat tottumattomuuttaan selviytyisivät kuumuudesta (+32 feels like +36) ja kuuma asfaltti tai louhikko varmaan rikkoisi tassun pohjat :/
Retkeilyjuttuja löytyy mm. >> VAELLUS-tunnisteen << takaa.
>> Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan näihin reppuretkiin, niin ota toki yhteyttä ;)
