Paimenkoira vs. karjakoira

Kuulen usein puhuttavan heelereistä paimenkoirana. Itse henk.koht. en pidä heelereitä paimenkoirina vaan nimenomaan karjakoirina. Eikä ero tule pelkästään kallonrakenteessa vaan jo työskentelytavassa ja luonteissa sekä koulutuksessa. Karjakoiran ja paimenkoiran työskentelytapa on erilainen (headers/heelers). Karjapaimenet ja karjanajat, kuten heelerit, ovat haukkumalla, näykkimällä ja tarpeen tullen puremallakin paimentavia koiria, joiden paimennustapa on yleensä aggressiivisempi ja kontaktinhakuisempi kuin lammaspaimenilla. Paimenkoirat ovat myös miellyttämishaluisempia kuin karjapaimenet - toki tulee muistaa yksilölliset erot miellyttämishaluissa. Matalaraajaisimmat karjapaimenet (corgit, heelerit jne) kykenevät väistämään karjan potkuja nopeasti ja tehokkaasti. Tätä vaistonvaraista ylhäältä tulevaa varjoa/liikettä kohtaan matalaksi painautumista/väistämisliikettä ei tulisi sekoittaa pelokkuuteen.

Vaikka meille saapuikin heeleri lähinnä täyttämään (belgianpaimenkoira) malinoisin jättämää tilaa, ja sen hyvin tekeekin - niin kerrottakoon, ettei näitä kahta rotua kuitenkaan voi suoraan verrata keskenään.

Sen enempiä tähän syventymättä jätän spekulaatiot asiaan erikoistuneille, mutta omakohtaisen kokemuksen kautta kerron seuraavan… Asian tulkintavastuu jää lukijalle ;)

Pitkään pohdin lammaspaimennusta omilla heelerilläni

Hipun totutin ensimmäiseksi karjaan jo olosuhteiden pakosta, sillä lampaita ei täälläpäin juurikaan ole. Kesällä 2011 kävimme usein navetalla saattelemassa lehmät lypsyltä laitumelle ja päinvastoin.

Sen enempiä kouluttamatta tai puuttumatta asiaan seurailin Hipun käyttäytymistä nautojen ja lehmien kanssa ja ilokseni huomasin, että ”kyllä luonto oravan puuhun ajaa”. Navetassa se "ylös ajoi" lehmiä makuulta haukkumalla, kun huomasi että ollaan lähdössä laitumelle. Ahkerasti se haki ajolinjoja ja pyrki (tottumattomuudesta huolimatta) lehmien kannoille. Pitkänkin matkan laitumelle se kiersi viimeisen lehmän ajaen taas jonon keskivaiheita. Jo parin ensimmäisen pävän päästä se osasi matkan laitumelle ja ennakoi tulevia tienhaaroja. Toki siinä työnsivussa ehti hyvin käydä merkkailemassa ja nuuskuttelemassa puskat. Aikojen saatossa siitä tuli välillä jopa liian aktiivinen ja jouduin hieman kieltämään ns.yliajoa. Tuota ns. luontaista ja täysin vaistonvaraista työskentelyä seuratessani, mieleeni tuli ajatus - että heeleriä lammaspaimeneksi työstettäessä on täysin kokonaan uuden toiminnon opettaminen, eikä niin sanotusti luontaisen ja rodunomaisen työtavan hyödyntämistä.

Koira kohtasi karjansa vai oliko se niin että karja kohtasi koiransa

Parhaiten mieleen on jäänyt tilanne nuoren hiehon kanssa, jonka kanssa Hippu otti mittaa:

"Olimme ajamassa lehmiä laitumelle aidattua kujaa pitkin, kun lehmälauman mukaan oli siirretty nuori hieho totuttelemaan arkielämää lypsylehmänä. Kyseinen hieho tuli joukon viimeisenä ja kuinka ollakaan, parikymmentä metriä navetalta päästyämme se kääntyi uhmakkaasti tuijottamaan kannoillaan tullutta Hippua puhisten. Ensireaktio Hipulla oli jähmettyminen ja suorastaan näkyi koko koiran olemuksesta, että tilanne tuli yllättäen ja se puntaroi perääntyäkkö vaiko vastata haasteeseen. Itse seisoin paikallani n. 10 metrin päästä koirasta ja hiehosta - kuumeisesti miettien kutsunko koiran pois vai annanko sen ratkaista tilanteen itse. Puoli minuuttia on pitkä aika tällaisessa tilanteessa ja tuona aikana ehdin puntaroimaan tilannetta monelta kantilta – jos nyt kutsun koiran pois, niin mitkä ovat seuraukset jatkoa ajatellen. Entäpä jos hieho päättää hyökätä, saako koirani pahoja traumoja vai jääkö se jopa jalkoihin… kysymyksiä, kysymyksiä… Yht’äkkiä kuitenkin koiran olemus muuttui silmissä ja se alkoi painokkaasti lähes aggressiivisesti ajaa hiehoa lauman suuntaan, joka kääntyi kannoillaan ja häntä pystyssä laukkasi lauman mukaan. Jatkoimme karjanajoa aina laitumelle saakka hymy suunpielessä – Upea aurinkoinen kesäaamu :)"

Hippu on omaksunut karjanajon jo niin, etten mielelläni lähde sitä kokeilemaan lammasaitaukseen. Se työskennellessään ottaa helposti nautaan kontaktia ja toisinaan jopa kuumenee, mikä aiheuttanee ongelmia lampaiden kanssa työskennellessä.

Koolie
Paimentyössä "maailman parhaimmaksi paimenroduksi" epävirallisesti tituleerattu Koolie, on rotu joka vaihtaa sujuvasti paimennustyylistä toiseen sekä kykenevät työskentelmään lähes minkä eläinlajin paimennuksessa hyvänsä - ns. "head-heel-back" työskentelijöitä.
Australian töpöhäntäisen karjakoiran jalostus alkoi 1830-luvulla, kun Australian karuihin oloihin haluttiin kehittää kestävä koira karjan paimennusta varten. Rotu on vuosien tarkan ja valikoivan jalostuksen tulos, joka on vaatinut omistautumista monilta ihmisiltä. Australian töpöhäntäiseen karjakoiraan on risteytetty kolmea eri rotua. Koiran jalostuksessa risteytettiin ensin englantilaisia smithfield-koiria dingojen kanssa. Smithfield-koirilla on luonnostaan töpöhäntä, jonka geeni on periytynyt myös nykypäivän Australian töpöhäntäiselle karjakoiralle. Koirat risteytettiin edelleen blue merle -väristen sileäkarvaisten collieiden kanssa. Risteytys tunnetaan nykyään myös nimellä Koolie.

Sao Miguelin fila työkoira vailla vertaa

Tästä tulikin mieleeni, että keväällä 2010 pääsin Azoreilla tutustumaan Sao Miguelin filan (Azorien saarten työkoira) työskentelyyn farmilla. Harmikseni olen kadottanut lähes kokonaan kyseisen vuoden valokuvat ja videot tietokoneen vaihdon yhteydessä, mutta muutama reissukuva löytyi..

Kyseinen rotu työskentelee hyvin itsenäisesti Azoreilla paimentaen karjaa mm. tietä pitkin lypsylle ja takaisin. Oli hienoa nähdä 3-6 koiran saumatonta yhteistyötä karjanajossa. Näiden koirien työskentelyä seuratessa ymmärsin, miten karjanajoa tekevän koiran "pitäisi" työskennellä.

Kyseinen rotu on erittäin arvostettu työkoirana Azoreilla, enkä nyt millään tapaa halua verrata sen luonnetta tms esim heeleriin tai muihinkaan aikoinaan karjanajoon jalostettuihin rotuihin.

**Alla muutama säästynyt kännykkäkuva huhtikuulta 2010 — paikassa PontaDelgada, Azores, Portugal

04/2010 AZOR

Lypsäjät viemässä maitoa meijerin keruu säiliöihin... Lypsäjät olivat lähes aina miehiä.
Maito kuljetetaan vielä tänäkin päivänä hevosilla, joko ratsastaen tai kärryillä...

04/2010 AZOR

Azoreiden vaellus: 05-12.04.2010
Raskas työ vaatii raskaat huvit... sää mitä mainioin vaellukselle Azoreilla...

04/2010 AZOR

Piknik putouksella...

subtrooppinen ilmasto, lämmintä riitti ja ilman suhteellinen kosteus% melkein 100...


04/2010 AZOR

Westfalian siirrettävä lypsy-yksikkö 3;lle lehmälle - yleisessä käytössä Azoreilla.

04/2010 Azor

Joitakin suur lypsyasemiakin toki oli, 70 lehmän lauma käveli tietä pitkin lypsylle pelkästään koirien (cao de fila) johdolla. Lypsyasemalla oli lypsäjät vastassa - jotka vastaavasti lähettivät koirat ja lehmät matkaan lypsyn jälkeen takaisin laitumen suuntaan - jossa paimen odotti niitä portilla... Tämän kuvan suurta karjalaumaa (mutkan takana oli loppu lauma) oli paimentamassa myös yksi kolmijallkainen koira.

Sao Miguelin fila, Azorien saarten työkoira.
* Portugaliin kuuluvilla kaukaisilla Azorien saarilla keskellä Atlantia asustaa ainutlaatuinen työkoira, Sao Miguelin Fila. Portugaliksi nimi on: Cao de Fila

~Azoreilla on 130 000 asukasta ja yhtä monta lehmää.~

Sekalaisia kuvia Azoreilta: